Kurakavioita ja kauraturpia: Daphnis

Daphnis

virallinen nimi: Daphnis
kutsumanimi: Tahvo, Töpö, Tossu, Tohveli, Törsy, Törppö, Kultsipuppeli, Herra, Jätkä, Jäbä, Hassutossu
skp: Ruuna
synt.: 8.4.2001
rotu: ratsuponi / risteytysponi
väri: prt
merkit: mm. leveä läsi, lmi. vasemmalla lavalla

Tahvo on kolmas hoitoponini kautta aikojen. Tahvon hoitamisen aloitin 14.9.2011, ja siitä lähtien olen käynyt keskiviikkoisin talleilla.

Tahvo on perusmukava ratsastettava, ja silläkin on pehmeät ja helposti mukailtavat liikkeet. Tahvo on ajan kanssa ruvennut säpsyilemään enemmän. Voi olla että kyse on siitä, että poni on oppinut tallin tavoille, en tiedä. Eräs ystäväni sanoo, että Tahvoa on vaikea taivuttaa ja saada kulkemaan rehellisesti. Jäkimmäisessä olen osittain samaa mieltä, mutta epärehellisyys johtuu vain siitä, ettei ratsastuskoululla yksinkertaisesti ole tarpeeksi osaavia ratsastajia, jotka osaisivat ratsastaa sen hyvin läpi ja alleen saisivat sen kulkemaan rehellisesti - eikä näillä harvoilla useinkaan ole aikaa siihen, sillä tunti on lyhyt ja päivän tehtävä on käytävä läpi. Ensimmäisessä en kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä jo parilla kulmassa asettelulla ja voltilla ponin saa taipumaan oikein nätisti ja se menee laukassakin yllättävän pientä volttia (tämän olen itse kokenut säpsähtelyiden ja viirinryöstön kauttta) hyvin taipuen ja kaatumatta.

Tahvolle on jäänyt tavaksi osallistua muiden pelleilyyn - kun esimerkiksi Dottie lähtee, on Tahvo heti osallistumassa huvinpitoon. Tuskinpa uran kiertäminen on sille tarpeeksi jännittävää, ja koska tallillamme ei lähes koskaan mennä maastoon (talvella oltiin pellolla), voi olla ettei Tahvolla ole yksinkertaisesti kiinnostusta uran kiertämiseen ja se kaipaa vaihtelua.

Hoitaessa Tahvo on oikein kiltti, ja usein nätisti. Poni ei kuitenkaan selvästi luota aivan kaikkiin, ja sillä on tainnut pään kanssa käydä jotain saksassa, ennen kuin se tuotiin suomeen. Se nimittäin ei luota kaikkiin, jotka sen päätä yrittävät harjata. Minuun se on jo oppinut luottamaan, mutta ennen kuin luottamus syntyi, se heitteli päätään eikä antanut juuri koskea harjalla päähänsä. Siksi otan aina paljon aikaa pään harjaamiseen. Kärsiväl- lisyydellä minä sen luottamuksen jo kerran voitin, ja siksi harjaan sitä nykyään samalla menetelmällä - kärsivälli-sesti ja määrätietoisesti. Meillä ei siis ole ongelmia ollut ponin kanssa vähään aikaan, ainakaan tämän asian kanssa.

Olen myös opettanut Tahvolle saman jutun kuin Stojalle - se nostaa kaviot pyynnöstä ylös, ja pitelee niitä vaikka omin voimin, jos sitä pyydän [otan kyllä aina kiinni, pitäähän se tottelevaisuus palkita, ja musta tuntuu että se on Tahvonkin mielestä mukavamoi niin], ja pitää niin kauan ylhäällä kunnes lasken sen itse alas. Kehun sitä aina heti, kun se kavionsa nostaa, ja jos se on ollut nätisti, taputan sitä joka kavion puhdistamisen jälkeen. Itseasiassa, taputtelen sitä ja muita poneja usein erittäin paljon! Olen melkeinpä tunnettu siitä! Mutta eihän näitä ihania otuksia voi liikaakaan taputella, eihän? ;)